Good bye, Jarmo! - Näkemiin, Elina!

Tänä ke­vää­nä lu­ki­os­tam­me elä­köi­tyy kak­si pit­kän uran teh­nyt­tä leh­to­ria ja liit­tyy an­sai­tus­ti on­nel­li­se­ten olo­neu­vos­ten jouk­koon.

Lu­ki­os­sam­me pit­kään eng­lan­tia, ja vä­lis­tä ruot­si­a­kin, opet­ta­nut Jar­mo Päk­ki­lä on ko­toi­sin Meri­jär­vel­tä Poh­jan­maal­ta, ja opis­kel­tu­aan eng­lan­ti­lais­ta ja poh­jois­mais­ta fi­lo­lo­gi­aa Ou­lun yli­o­pis­tos­sa pää­tyi opet­ta­jak­si tän­ne Sa­voon ja Kuo­pi­oon. Kal­la­ve­den lu­ki­os­sa Jar­mo aloit­ti vuon­na 1989, ja muu­ta­mi­na en­sim­mäi­si­nä vuo­si­na työ­päi­vät saat­toi­vat olla var­sin pit­ki­ä­kin, kun oppi­tun­te­ja oli vie­lä il­tai­sin ilta­lu­ki­os­sa, ny­kyi­ses­sä ai­kuis­lu­ki­os­sa.

Mu­siik­ki on aina ol­lut iso osa Jar­mon elä­mää. Hän oli pit­kään kan­ta­va voi­ma kou­lun ope­bän­dis­sä, ja saim­me mo­nis­sa juh­lis­sa naut­tia Jar­mon ki­ta­ra­soo­lois­ta. Toi­nen into­himo Jar­mol­la on ol­lut eng­lan­nin­kie­li­nen kir­jal­li­suus.

Ruu­miin­kult­tuu­ri ei myös­kään ole ol­lut Jar­mol­le vie­ras­ta. Hä­net on saat­ta­nut ta­va­ta hiih­to­la­dul­la ja lenk­ki­po­lul­la. Juok­su­har­ras­tus sai jos­sain vai­hees­sa ta­voit­teel­li­sem­paa suun­taa Rau­ha­lah­ti Road Run­ners -juok­su­klu­bis­sa.

Jar­mo osal­lis­tui in­nok­kaas­ti kiel­ten­o­pet­ta­jien kesä­kurs­si­mat­koil­le. Vuon­na 2002 Poh­jois-Sa­von kiel­ten­o­pet­ta­jat ja Kuo­pi­on Poh­jo­la-Nor­den jär­jes­ti­vät yh­teis­työs­sä kesä­kurs­sin Jön­kö­pin­gis­sä. 2005 ol­tiin op­pi­mas­sa Ir­lan­nis­ta ja hei­dän eng­lan­nis­taan Gal­ways­sa – Dub­li­nia unoh­ta­mat­ta.

Jar­mo ehti aloit­taa uran­sa van­han­ajan luo­kal­li­ses­sa lu­ki­os­sa, ja näki ja koki uran­sa var­rel­la lu­ki­on muut­tu­mi­sen kurs­si­muo­toi­sek­si, luo­kat­to­mak­si lu­ki­ok­si sekä mo­net ope­tus­suun­ni­tel­ma­uu­dis­tuk­set.

**

Eli­na An­ti­kai­nen pa­la­si koti-Kuo­pi­oon pää­kau­pun­ki­seu­dul­la vie­tet­ty­jen vuo­sien jäl­keen aloit­ta­es­saan äi­din­kie­len­o­pet­ta­ja­na Kal­la­ve­den lu­ki­os­sa vuon­na 2013.

Eli­na oli in­nos­tu­nut ko­kei­le­maan ja ke­hit­tä­mään: Hän läh­ti en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti mu­kaan Kal­la­ve­den lu­ki­on en­sim­mäi­seen tii­mi­jak­soon ja ke­hit­ti yh­des­sä kol­le­goi­den kans­sa tii­mi­jak­sos­ta meil­le so­pi­vaa mal­lia. Hän jak­soi kou­lut­tau­tua ja ko­keil­la uu­sia asi­oi­ta vie­lä vii­mei­si­nä 5työ­vuo­si­na­kin.

Eli­na ke­hit­ti eri­lai­sia kei­no­ja aut­taa nii­tä, joil­la oli op­pi­mis­vai­keuk­sia. Hän opet­ti pal­jon tuki­kurs­se­ja ja oli erit­täin huo­lis­saan opis­ke­li­joi­den hei­ken­ty­vis­tä tai­dois­ta. Opis­ke­li­joi­den mu­kaan Eli­na kan­nus­ti lem­pe­äs­ti mut­ta na­pa­kas­ti hei­tä pa­rem­piin suo­ri­tuk­siin.

Eli­na on ys­tä­väl­li­nen, kan­nus­ta­va, maa­il­mas­ta ja ih­mi­sis­tä kiin­nos­tu­nut. Hä­nes­tä sai aina jut­tu­ka­ve­rin kah­vi­huo­nees­sa! Eli­na osal­lis­tui ak­tii­vi­ses­ti yh­tei­seen kes­kus­te­luun niin opet­ta­jan­ko­kouk­sis­sa, aine­ryh­mis­sä kuin yh­tei­sis­sä kou­lu­tuk­sis­sa­kin. Vii­me vuo­si­na vi­pi­nää Eli­nan elä­mään on tuo­nut Zor­ro-koi­ra, joka pis­täy­tyi usein Te­ams-ko­kous­ten taus­tal­la ja jon­ka seik­kai­luis­ta Eli­na usein ker­toi hymy huu­lil­la.

**

Kii­täm­me mo­lem­pia, Jar­moa ja Eli­naa, vuo­sis­ta lu­ki­os­sam­me ja toi­vo­tam­me heil­le lep­poi­sia elä­ke­päi­viä!

Mies ja ki­ta­ra.

Kii­tok­set teil­le Jar­mo ja Eli­na!